Muuton syynä on tämän osoitteen hitaus ja hankaluus mm. kuvien kanssa.

Tervetuloa uuten kotiini!

Tässä kiva pinkki virkkaus, mitähän siitä tulee..?

Koruja olen väsäillyt myös.

Tästä tulee vauvan peitto.

Olen ihan hurahtanut tähän bambu-lankaan. Bambu on pellavan lailla hygienisoiva kuitu, eli sopii erittäin hyvin ihoa vasten ja esim. siivousrätiksi. Tästäpä sainkin idean..

...tässä vanhasta pellavapöytäliinasta ommeltu tiskirätti, päihittää muuten kaikenmaailman 'vettexit' mennen tullen ja voi pestä koneessa vaikka 90 asteessa jos haluaa. Vierellä siivousrätti joka on virkattu bambu-puuvilla langasta ja on ainakin laminaattilattian puhdistuksessa ihan kymppi. Myös vanha tiskipöytä kiiltää sen kosketuksesta.

Tuo turkoosi villalanka on niiiiin ihana... Tuli lämmin kaulahuivi siitä.

Ostin joulunodotushuumassani tällaisen lehden, tosi kivoja ohjeita.

Meinaan tehdä ainakin tämän..

...näistä jotain...

...ja jos riittää vielä intoa niin tuo keinuhevonen on aika ihana.

Tässä nykyinen ovikoristeeni, eikös olekkin aika ihku..! Ajattelin antaa sen tuliaisena ystävälleni mutta en taida raaskia luopua.. Teen hänelle toisenlaisen.

Tässä kokeilu jossa tein jämähelmistä koristeita ja spreijasin kaiken valkoisella. Ihan kiva tuli, ei ehkä sellainen kuin ajattelin mutta kehitttelen ideaa.

Heippa taasen hetkeksi!

Laihahko lohtu on se ettei ketään irtisanota, jos vuosien työ pyyhkäistään menemään ja oman työn tulokset annetaan lahjaksi jollekkin osaamattomalle idiootille. Pahinta tietenkin on että mitään syytä tähän kaikkeen ei ole. Mitään mahdollisuutta vaikuttaa tai muuttua ei ole annettu kun mitään syytä tai vikaa ei ole kerrottu.

Ja vieläkin odotus jatkuu. Huomena se piti saada tietää mutta ei, ei vielä huomenakaan. TULEN HULLUKSI! Ja työmotivaatio on NOLLA!

Okei, oikeasti olen ihan hullun onnellinen siitä että irtisanomisuhkaa ei ole. Tällä hetkellä kun niin monilla koko elämä ja toimeentulo pyyhkäistään menemään niin tilanne on sen suhteen helpottava. Jos vaan se työ(mikä lie tulee olemaan) ja se ö-luokan(ääliö) uusi esimies kelpaa niin jatkossakin saa täällä päivittäin käydä.. ja ihan palkkaa vastaan. Onhan se jotain. Kun saisi vaan TIETÄÄ! Tää epätietoisuus on niin raastavaa.

Joulu nyt kuitenkin kohta tulee ja se on mukavaa. Tässä pari vuotta sitten tekemäni joulukranssi.

Tähän kranssiin ihastuin ihan täysin, itseasiassa teinkin tämmöisen mutta se oli niin kaunis punaisine ruusuineen etten malttanut sitä maalata mustaksi. Ja sitten annoinkin sen pois kun sitä niin ihailtiin. Että en oikeastaan tehnytkään tällaista eikä minulla nyt ainakaan ole tällaista. Joo, olipa selkeetä. Kuva sivulta http://www.lasmanualidades.com/

Ihanaa joulunodotusta ja palataan....

Tänään ei ollut sellainen päivä, mutta viime viikolla oli. Jännä juttu muuten että heti seuraavana päivänä oli super hyvä päivä! Olin tarmokas ja täynnä energiaa, nautin työnteosta ja selvittelin ongelmia iloisesti. Toiden jälkeen ei väsyttänyt ja sain paljon aikaiseksi.

Kummallekaan olotilalle ei ollut mitään järjellistä selitystä. Ei edes kuukautiskierrossa ollut mitään mitä syyttää.

Tärkeää on kai vaan se, että osaa tunnistaa ne hyvät ja huonot hetket, päivät, ja ajanjaksot. Itsensä pitäisi tuntea niin hyvin että tietää kuinka silloin on paras toimia. Yleensä niille huonoille päiville kuitenkin sattuu menoja ja tehtäviä joista on suoriuduttava vaikka olo olisi kuinka surkea. Joo, ikuinen koulu. Tämä elämä.

Tänään oli aika ok päivä. Kuitenkin kotimatkalla sain liikenteessä pahan mielen ja suuttumuksen. Pikku juttu. Kotiin tullessani en meinannut mahtua autoni kanssa parkkipaikalle koska a) talomme saneeraajat olivat levittäytyneet ainoan sisäänajotien tukkeeksi ja b) nuori nainen puhui kännykkäänsä niin leveästi etten päässyt kunnolla kääntymään farkulla ahtaalle paikalleni. Rapussa alkoikin sitten naapurien riehakas remonttipärinä. Yleensä en tosiaankaan hermostu tällaisesta mutta jostain syystä nyt tuli tosi p---a olo. Muistin taas elävästi kuinka vihaankaan kerrostalo- ja kaupunkielämää! Juuri kun lauantaina olin hetken ollut jopa sopusoinnussa nykyisen kotini kanssa.

Kotona onneksi odotti ihan ihana rakas pikku papukaijaseni Kaapo joka heti innokkaasti tervehti mammaa. Ja toinenkin ihana yllätys pelasti lopullisesti arjen pikku vastoinkäymisiltä, nimittäin HelmiQ:sta tilaamani paketti oli tipahtanut postiluukusta! http://www.helmiq.fi/verkkokauppa/index.php

Ja tällaisia ihanuuksia siellä oli:

Kökkö kuva taas. Mutta särölasihelmiä ja kirkkaita lasihelmiä värilajitelmana sekä kellopohja josta aion tehdä taskukellon lahjaksi kelloja harrastavalle ystävälleni.

Helmet nauhassa ovat luonnonkivihelmiä; vaaleanpunainen kalkkiturkoosi.

IHANAA!

Ja eikä siinä vielä kaikki, Tänään tulee Ihana Tyra Banks ja ANTM! Jipii!

Palaan piakkoin!

Mulla on sydänsuruja, epävarmuutta ja vitutusta. Tällasta tää on. Miksei kaikki voi vaan olla hyvin, mähän oon niin ihana ja täydellisen mukava ihminen, miksi miesten täytyy aina hankaloittaa kaikki selkeet mukavat asiat? No, ei auta kun mukautua uusiin tilanteisiin ja pitää silmät ja sydän auki.

Voi kun vihdoinkin saisin niitä virkkauksia kuviksi asti ja tänne blogiin. Paljon on tullut tehtyä mutta lähinnä kaikkea pientä niinkuin kännypusseja. En vaan ymmärrä noita ohjeita, en tajua mikä siinä on niin vaikeeta? Olen kuitenkin hyvä ompelemaan vaatteita ja saanut siihen jopa koulutuksen. Olen myös teknisesti keskitason lahjakkuus eli hahmotuskyky ei pitäisi olla ihan surkeinta ö-luokkaa. No, täytyy vaan jatkaa harjoituksia.

Tässä kissa jonka kanssa vietin 16,5vuotta elämästäni. Muutama kk sitten loppuivat voimat ja matka maanpäällä päättyi lempeästi lopetuspiikkiin ennen kuin kovat kivut alkoivat. Vatsasta löytyi iso kasvain.

Tässä viimeisiä kuvia kun kaikki oli vielä kohtuu hyvin, otettu kesällä 2008. Tuon kuvassa näkyvän viltin muuten kiedoin Jaden ympärille ja kiikutin pikku ruumiin isoon ja syvään hautaan, kaatopaikalle kaivettuun monttuun. Sinne on muutkin eläimet 'haudattu'. En halunnut mitään monumenttia mitä käydään kattomassa, enkä myöskään halunnut jättää ruumista lääkäriasemalle.

Tässä kuva jonka haluan laittaa tähän yhteyteen myös. Las Palmasissa kävelimme pojan kanssa ja yhdellä pihalla näimme tällaisen patsaan. Se teki ainakin minuun suuren vaikutuksen ja juuri nyt kun olo on surkea ja haikea, haluaisin maalata tämän koiran tauluksi. Katsotaan saanko aikaiseksi.

Ensi kerralla yritän löytää hieman iloisempia asioita tänne tuotavaksi. Vaikka kylläpä nämä sydänsurut ja muutkin murheet kuuluvat ihmisen ja naisen elämään. Ne voivat olla myös luovuuden ja uuden lähde.

Sorisorisori mutta en vaan tajua miten hieno linkki tehdään!

Mutta siis linkin takana Beyoncé ja Irreplaceable. Kappale joka auttaa sydäntäni toipumaan elämän kolhuista.. (=paskoista äijistä)

http://link.brightcove.com/services/link/bcpid144070072/bclid143947384/bctid339013755

Beyoncé ja Listen. Niin ihana.

Kuva otettu kesällä Pärnussa.

Syksy tuo pimeyden. Pimeydessä loistavat valot ovat minun mieleeni. Siispä parvekkeellani loistavat siniset linnut.

Jotenkin tuntuu siltä että helmityöt kuuluvat syksyyn.. Tässä jotain aikaansaannoksiani.

Lisää helmiä.. Vasemmanpuoleinen on kaulakoruksi tarkoitettu mutta en ole vielä löytänyt hyvää ketjua. Oikeanpuoleinen on suosikkini, syksyn marjat. Tein siitä myös muunnoksen ystävälleni jossa musta helmi on vaihdettu keltaiseen.

Ja tässä kaulakoru jonka ajattelin antaa siskolleni. Kun keksisi vaan ketjun, ehkä musta nyöri..(?)

Korupaja.

Virkkasin tällaisen tuolinpäällisen, tykkään siitä kovasti!

Omenia rakkaani pihapuista. Nam!

Sain tämän omatekoisen kaulakorun pojaltani(11v) viime vuonna joululahjaksi. Aivan ihana! Rakkain koruni!

Tämän rauhankyyhkyn sain rakkaalta ystävältäni 'ihanmuutenvaanlahjaksi' ja laiton sen heti valaisemaan pimeää iltaa olohuoneen ikkunaan.

Tunnelmallista ja lämmintä viikonloppua kaikille!

ArrrgH! Mitä enemmän 'opin' miehistä, sitä enemmän toivon että EN olisi oppinut. Tieto lisää tuskaa tässäkin asiassa. Ja vielä pitäisi yrittää äitinä kasvattaa yhdestä sellaisesta IHMINEN!

Olen oppinut 2 tärkeää asiaa opintojeni aikana:

1. Jos et halua tietää, ÄLÄ kysy. Ja voin vannoa että 99,9% ET halua tietää. Miksi naisen täytyy sitten aina kysyä? Niinpä. On tosi vaikeaa antaa asian vain olla, vaikka tietää että aika ja rauha olisi monesti enemmän kuin tarpeen. Ja vaikka mies olisi vastannut, nainen kysyy silti vielä uudestaan koska ei joko a) ymmärrä vastausta, tai b) vastaus on väärä. Lopulta jos oikeaa tai ymmärrettävää vastausta ei tule, nainen sanoo mitä mies tarkoittaa tai ajattelee. Parhaassa tapauksessa molemmat uskovat sen. Tästä kuviosta yritän tooodella päästä.

2. Jos et kysy, et voi tietää. Mies antaa yleensä vain suoraa signaalia. Nainen on ilmeisesti niin kiero otus ettei suora signaali vain yksinkertaisesti löydä perille. Olen nyt 2 vkoa kuluttanut lähes kaiken valveillaoloaikani ja suurimman osan unistani miettien ja kehitellen kuvioita joita miehellä EHKÄ saattaa olla meneillään. Olen todennut että minulla on äärettömän hyvä mielikuvitus. Lopulta kun asia selvisi, sain heittää kaikki hienot teoriani romukoppaan. Mitä tuhlausta.

Tässä nyt kuitenkin 'päivän asu' tosin viime torstailta. Sen jälkeen en olekaan liikkunut kotoa mihinkään vaan kuleksinut kuumeisena parvekkeen ja lämpöisen sängyn väliä asuissa joita en aio teille esitellä.

Lempivaatteeni villaviitta Pierre Cavallo. Paita Finnwear, housut Lindex, käsineet säästöhallista ja kassi Nanso. Huomaa aistikas poseeraus, olin ilmeisesti juuri katsonut huippumalli haussa..

Ihana kuva. Nyt juuri nämä värit ja muodot hivelevät silmää. Syön siis vieläkin siemeniä.

Jee! Sain viimeinkin ihanan Nipsu mukin!

Marimekon hullun kallis takki jonka todella haluaisin. Hmm. korjauttaisko auton vai ostaisko takin..

Kääk että voi olla IHANIA! Noita kakkupaloja rupeen heti ompelemaan kun kerkeän! Mitähän niistä vois tehdä paitsi neulatyynyjä? Kuva sivuilta http://kyuuto.wordpress.com/

Nyt toivotan makeita unia ja iloista viikon alkua! Öitä!

Haluaisin lisätä listan blogeista joita tykkään lukea, laatikkoon sivun oikealle puolelle, haluaisin lisätä tekstiin linkin jossa lukisi esim. 'täältä' tms, siis jotain muuta kuin itse linkin osoiteteksti. Äsken yritin epätoivoisesti lisätä valokuvatorstain banneria sivulleni mutta turhaan.

Taidan olla vähän väärällä aaltopituudella tän koneen kanssa. Jos joku haluaa laittaa rautalankaohjeita niin otetaan kiitollisuudella vastaan!

Mutta joka tapauksessa, olen seurannut valokuvatorstaita ja runotorstaita jo muutaman vuoden ajan ja yritän osallistua aina välillä. Tosin en varmaankaan saa linkitettyä mutta kattotaan, jos vaikka onnistuisi.

Valokuva- ja runotorstain tämän viikon aihe on aiheeseen sopiva. Helppo. Tämä bloggaaminen EI ole helppoa. Tai on helppoa niin kauan kun se muuttuu vaikeaksi.

Kiinnostavinta tässä aiheessa on minun mielestäni se, kuinka ihminen suhtautuu siihen että jostakin asiasta suoriutuminen on hänelle itselleen helppoa ja toiselle vaikeaa. Tai toisinpäin. Nämä tilanteet aiheuttavat usein agressioita, jopa raivoa.

Ihminen voi raivostua esim. jos puoliso ei suoriudu jostakin tehtävästä joka itselle on helppo. Onko puolisoni tyhmä? Miksi minussa ei herää halua auttaa, vaan raivostun? Entäpä toisinpäin. Raivostun itselleni kun en osaa ja puolisolleni joka on niin h......n taitava! Hänen lempeät auttamisyrityksensä saavat minut vielä enemmän raivoihini! Ja miltä tuntuu epäonnistujasta kun toinen raivoaa hänen tyhmyydelleen? No, ei hän taatusti onnistu toisellakaan kerralla.

Katsotaan jos saan kuvaa aikaiseksi.

Niin, ja se organisaatiomuutos jota tässä on pelätty ja tuskailtu niin että varpaankynsistäkään ei ole enää jäljellä kuin ilmakuvaa 80-luvulta(alivaltiosihteeri), EI PÄÄTETTY tänään! Eli johto päätti että asian selvittelyä jatketaan eikä päätöksiä siis vielä tänään tehty. Luulen että jatkoselvittelyt tuovat hieman järkeä tilanteeseen ja lopulliseen päätökseen(ikuinen optimisti!).

Joka tapauksessa, hyvillä mielin tänä iltana ja oikea etusormi krampissa virkkaamisesta. Nyt on patalappuja voi juku niitä nyt on! Mutta empä niitä vielä näytäkään koska ajatuksissani on että niihin teen vielä lisäkoristelua. Eli saatte nähdä ne vasta myöhemmin.

Ja voi, kuinka hurjasti !ilostuin! kun avasin blogini tänään! Ihka ensimmäinen kommenteeraaja blogissani: LILIAN! Kiitos ihanasta ja rohkaisevasta kommentistasi! Ja kuinka oikeassa olitkaan, niin ne asiat tänäänkin järjestyivät..

Ja tässäpä kuvia jotka eilen lupasin:

Tuoksupelargoni jonka tuoksusta tykkään tosi paljon, rupesikin kukkimaan sisälle päästyään.

Ja toista laatua oleva tuoksupelari kukkii täyttähäkää jo neljättä kk:tta parvekkeella.

Tässä ihan tavallinen pelargoni joka myös omia kasvatteja, päätti sitten vääntää vauvakukkaset näin syksyn kunniaksi..

Kälpäne..

Kartanoni puutarha, saanko esitellä! Kesällä tää oli täynnä kukkia=pelargoneja, ei mahtunut emäntä istumaan ennen kuin siirsi jonkun kukkatarjottimen lattialle. Ne on nyt pitkin kesää lahjoitettu vieraisilla käydessä ystäville ja osa sisällä ja osa heitetty pois, niinkuin kurkut.

Virkkuu mielessäin.. virkkuu mielessäin..

Uusi ihana peilini! Peili on niin vanha että kuvajainen näyttäytyy vääntyneenä. Reunat fasettihiottu, ja valuvikakin! Peilistä näkyvä lipasto on jätteestä kunnostettu, siis minä ihka omin kätösin sen kunnostin ja samalla siihen rakastuin, jäi ihan sydän kii.. Huomaa Ikean vetimet.