jota lupasin päivityksiin.

Mulla on sydänsuruja, epävarmuutta ja vitutusta. Tällasta tää on. Miksei kaikki voi vaan olla hyvin, mähän oon niin ihana ja täydellisen mukava ihminen, miksi miesten täytyy aina hankaloittaa kaikki selkeet mukavat asiat? No, ei auta kun mukautua uusiin tilanteisiin ja pitää silmät ja sydän auki.

Voi kun vihdoinkin saisin niitä virkkauksia kuviksi asti ja tänne blogiin. Paljon on tullut tehtyä mutta lähinnä kaikkea pientä niinkuin kännypusseja. En vaan ymmärrä noita ohjeita, en tajua mikä siinä on niin vaikeeta? Olen kuitenkin hyvä ompelemaan vaatteita ja saanut siihen jopa koulutuksen. Olen myös teknisesti keskitason lahjakkuus eli hahmotuskyky ei pitäisi olla ihan surkeinta ö-luokkaa. No, täytyy vaan jatkaa harjoituksia.

Tässä kissa jonka kanssa vietin 16,5vuotta elämästäni. Muutama kk sitten loppuivat voimat ja matka maanpäällä päättyi lempeästi lopetuspiikkiin ennen kuin kovat kivut alkoivat. Vatsasta löytyi iso kasvain.

 

Tässä viimeisiä kuvia kun kaikki oli vielä kohtuu hyvin, otettu kesällä 2008. Tuon kuvassa näkyvän viltin muuten kiedoin Jaden ympärille ja kiikutin pikku ruumiin isoon ja syvään hautaan, kaatopaikalle kaivettuun monttuun. Sinne on muutkin eläimet 'haudattu'. En halunnut mitään monumenttia mitä käydään kattomassa, enkä myöskään halunnut jättää ruumista lääkäriasemalle.

 

Tässä kuva jonka haluan laittaa tähän yhteyteen myös. Las Palmasissa kävelimme pojan kanssa ja yhdellä pihalla näimme tällaisen patsaan. Se teki ainakin minuun suuren vaikutuksen ja juuri nyt kun olo on surkea ja haikea, haluaisin maalata tämän koiran tauluksi. Katsotaan saanko aikaiseksi.

Ensi kerralla yritän löytää hieman iloisempia asioita tänne tuotavaksi. Vaikka kylläpä nämä sydänsurut ja muutkin murheet kuuluvat ihmisen ja naisen elämään. Ne voivat olla myös luovuuden ja uuden lähde.